Eli. Tämä on jo kenties kuinka mones blogiyritykseni, mutta toivottavasti saan kirjoitettua jotain suhteellisen säännöllisesti. Vuosia sitten, n. 2002 - 2006, olin erittäin aktiivinen Livejournalissa, mutta innostus hiipui jostain syystä.

Pidän henkisiä peukkuja pystyssä, että tämä kerta onnistuisi. Olisi mukava saada kirjoitettua omia mietteitä paperille. (Tai... ruudulle.)

 

Olen 25-vuotias tyttö (en osaa pitää itseäni aikuisena), ja olen lyhyesti sanottuna aika epäonnistunut. Kouluhistoriani on ollut täynnä kiusaamista, yksinäisyyttä, syrjintää ja rumuutta. Kärsin sosiaalisesta pelosta, eikä minulla ole ollut kunnon työpaikkaa. (Ainoastaan kaksi kesätyötä.) Käyn ammattikorkeakoulua, mutta pelkään pahoin että sekin on menossa päin seiniä. Ala ei ole oikea. Lyhyesti jälleen: päädyin tähän kouluun, koska se oli tavallaan viimeinen oljenkorteni itsemurhayrityksen jälkeen. Motivaation puute ei ihmetytä.

Olen myös tajunnut omaavani jollain tapaa häiriintyneen suhteen ruokaan ja syömiseen. En kutsuisi sitä sataprosenttiseksi anoreksiaksi, mutta melko lähellä. Pyrin syömään 800 - 1300 kaloria päivässä, mieluiten vähemmän, mutta se on vaikeaa. Tänään olen syönyt yhden kaurapuuroannoksen, pienen kulhon pakastevihanneksia tonnikalalla höystettynä, yhden leipäpalan, sekä omenan. Karkeasti arvioituna noin 675 kaloria. (Yritän aina laskea kalorit yläkanttiin.)

Koen olevani melko epäonnellinen. Mutta minulla on yksi asia, joka kannattelee minua: poikaystävä Englannissa. Tapasimme World of Warcraft-pelissä, ja sovimme kaikin osin yhteen. Hän on ensimmäinen poikaystäväni. Yksikään poika/mies ei halunnut olla kanssani tekemisissä ennen häntä. Sain heiltä huomiota ainoastaan silloin, kun he kiusasivat minua.

Toivon voivani muuttaa Englantiin hänen luokseen ensi vuotena, tai ainakin joskus. Hän on sanonut haluavansa mennä naimisiin kanssani. Toivon koko sdämestäni siitä tulevan totta.

Mutta itsemurha käväisee ajatuksessani vähintään kerran päivässä. En ole ollenkaan varma tulevaisuudestani.

 

Yritän syventää ylläolevia seikkoja joskus, mutta tällä hetkellä en jaksa kirjoittaa enempää. Tänä iltana aion katsoa Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluun Neloselta. Se on tullut nähtyä moneen kymmeneen kertaan aiemmin, mutta ei pitkään aikaan. Sen kanssa aion nauttia Pandan lakupussin (yhteensä 907 kaloria), joten huomenna aion nipistää kalorimäärää kompensoidakseni. Olen Taru Sormusten Herrasta-fani, rakastan sekä kirja- että elokuvaversioita. Kuninkaan paluun teatteriensi-ilta vuonna 17.12. 2003 oli ikimuistoinen elämys.

Kaiken kaikkiaan melko mukava ilta.