Heräsin yhdeksän aikaan. Makasin sängyssä uneliaana, ja huolet palasivat heti mieleeni. Huoli työharjoittelusta, joka alkaa ensi viikolla. Huomenna pitäisi ajaa kaupunkiin hakemaan opettajan ja työnantajan allekirjoitukset työharjoittelupapereihin. Se pelottaa. Säälittävää, eikö?

Aamupalani koostui isosta kupista kahvia (pieni tilkka rasvatonta maitoa ja makeutusainetta) sekä pienestä lasista rasvatonta Valion jugurttia (persikka-vadelma). Eilinen karkkisyöpöttely kaduttaa, en sitten ikinä opi. Tiedän että karkinsyönti johtaa tällaisen olotilaan, joten miksi lankean? Vastaus: kehoni on ruoanmetsästystilassa, nälässä, ja janoaa kaloripitoista ruokaa. Aion kaataa loput lakritsit roskikseen. En halua olla sika.

Tämän päivän ruokasuunnitelma (aamupalani jälkeen):

• pala Vaasan ruisleipää (70 kcal), lisäksi ehkä tomaatti ja/tai suolakurkkua, noin klo. 13:30 - 14:00
• ehkä hieman bataattimuusia, jota äitini parhaillaan tekee, klo. 16:00?
• illalla joko pieni kulho kaurapuuroa (ei maitoa, maustettu yhdellä Hermesetas-makeutusainetabletilla) tai Vaasan ruisleipää
• naposteluksi kurkkua/tomaattia/suolakurkkua
• ehkä omena
• paljon kahvia ja teetä (ei maitoa)

Ehkä suunnitelman kirjoittaminen auttaa?

 

Facebook. Sivu, johon olen koukussa mutta jota inhoan. On mukavaa lukea muiden päivityksiä, varsinkin poikaystäväni J:n kavereiden tekemisiä. Kaksi heistä oli J:n kanssa eilen erään koomikon live-esityksessä, ja yksi heistä oli sen jälkeen J:n kotona yöllä viettämässä aikaa ja syömässä grillattua. Tämä ystävä kirjoitti siitä Facebookiin. Facebook aiheuttaa minussa katkeruutta, koska kaikilla muilla on ystäviä ja kavereita jonka kanssa tehdä tuonkaltaisia juttuja. Käydä ulkona hauskanpidossa, kutsua heidät kotiin aterialle, kavereita joiden kanssa jutella.

Viimeksi kutsuin kaverin kotiin ollessani 13-vuotias, seitsemännellä luokalla. Kaksitoista vuotta sitten. Tämä ystäväni "E" hylkäsi minut samana syksynä, koska en ilmeisesti enää ollut tarpeeksi kypsä/cool/hyvä hänelle. Sen jälkeen en ole kutsunut ketään kotiin, tai käynyt kenenkään luona. Olen tottunut siihen, mutta joskus tilanne nostaa rumaa päätään ja puraisee minua. Niin kuin tänä aamuna.

 

Aion tänään katsoa muutamia jaksoja My Little Pony: Friendship Is Magic -sarjasta. Tämä suhteellisen uusi lastensarja on noussut outoon kulttistatukseen netissä nuorten miesten/teinipoikien keskuudessa. MMO-Champion-sivulla sillä on yli 8000-sivuinen faniketju. Sarja on ylisöpö, iloinen ja positiivinen, ja sen hahmot ovat kivoja. Pidän sen Flash-animaatiotekniikasta, ja se on yksi syy miksi katson sitä. Suosikkini on Pinkie Pie, vaaleanpunainen, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut poni. Ehkä pidän hänestä, koska hän on täysi vastakohtani.

Niin söpö. <3

Jos jotakuta kiinnostaa, tästä löytyy kaikki jaksot: http://www.youtube.com/user/FAQMetaOmega#g/c/A1CE788FE4AE0E13

Olisi mukavaa olla poni.

 

Silmiä kuivaa ja kirvelee. Äh. Menen kohta katsomaan TV:tä ja juomaan kahvia tai teetä. Aion myös lukea hieman Stephen Kingin Bag of Bones -kirjaa. Luen mieluiten englanniksi. Haluan hioa englannintaitoni sulavaksi ja opiskella astronomiaa Lontoossa. J ehdotti tätä eräänä iltana, ja ajatus herätti minussa unelman tulevaisuudesta. Astronomia on aihe, josta pidän todella paljon. Ehkä jonain päivänä.